perjantai 19. kesäkuuta 2015

On hyvä saavuttaa matkan päätepiste, mutta oikeastaan tärkeätä onkin matkanteko


Ensimmäinen työviikko on nyt ohi. Viikko meni ihan mukavasti, tytöt on ihania ja kilttejä ja host vanhemmat on myös tosi mukavia! Oon tavannut alueen muita aupaireja ja huomenna nään loput aupair tapaamisessa! Mennään siis melomaan ja oon kyl innoissaan, koska on luvattu tosi lämmin kelikin!


Oikeastaan kaikki on täällä ihan hyvin. Vielä ei oo pahemmin ollut ikäväkään. Paitsi tänä aamuna, ku syötin tytöille aamupalaa. Kattelin siinä samalla ulos ja näin kun naapuri ulkoilutti koiraansa takapihallaan. Mulla tuli hirveen ikävä Biancaa! Täällä on kyllä kaks ihan söpöä kissaa, mutta en vielä tiedä et pelkäänkö niitä vai en.



Tykkään mun huoneesta tosi paljon ja mun sänky on ainakin kaks kertaa mun edellisen sängyn kokonen, mihin ei kyllä paljoa vaadita. Ei siinä mä kyllä tykkään siitä mun pienestä sängystä, mutta saa nähä mahunko siinä enää nukkumaan... Muutenkin tämä talo on kotoisa ja viihtyisä.


New York City 


Oon käynyt tutustumassa lähiympäristöön tyttöjen kanssa kävellen ja lenkkipolkuihin juosten sekä paikalliseen pitseriaan autoillen. Oli muuten hyvin samankaltainen loukko, mitä paikalliset siellä kotikonnuilla, mutta pitsa oli kyllä todella hyvää!  Tää on onneksi ihan kohtuullisen kokoinen paikka, niin minäkin pysyin liikenteessä mukana punaisella lava-autolla.


Ainut asia, mikä on ollut todella hankala, on tää kauhee väsymys! Koko viikon oon mennyt nukkumaan 8-9 välillä ja nukkunut noin 11 tunnin yöunia. Kaikesta huolimatta oon tosi väsynyt viimestään kuuden aikaan iltapäivällä. Ehkä tää menee vielä ohi.



Juhannuksen kunniaksi kävin keräämässä seitsemän kukkaa tyynyn alle ja nyt oon kyllä valmis näkemään unessani tulevan prinssi rohkean.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti