Elämisen sivuvaikutus

Nyt se on sitten varmaa; musta tulee au pair! Rochester, New york kutsuu 8.6!

Oikeestaan oon ihan innoissani, mutta silti, joka toinen hetki, tekisi mieli jäädä kotiin.

Alunperin tarkoitukseni oli lähteä vasta heinäkuun alussa, mutta löysin ihanan perheen, joka tarvitsee au pairin jo heti kesäkuussa, koska niiden nykyinen au pair lähtee takaisin Ranskaan. Suomen kesäkuu jää siis näkemättä ja kokematta, mutta onneksi voin olla mukana Skypen ja WhatsApp:n välityksellä kaikessa tärkeässä!

Oon tosi onnekas, koska mulla on taustajoukkona tässä hullunmyllyssä kokeneita konkareita ja Jenniina, joka on myös lähdössä au pairiksi USAhan, tosin heinäkuussa ja ihan toiselle puolelle mannerta. Jose ja Veera taas pitää mut todellisuudessa, mutta samalla tsemppaa ja kannustaa lähtemään. Veera on mun tukipilari täällä Suomessa ja Joselta kuulen varmasti, että mikä on haastava, aikaa vievää tai muuten vain au pairiuden varjopuoli. Itse asiassa se on mun mielestä vaan hyvä juttu. Tiedämpähän, että mikä mua mahdollisesti odottaa!

Jose on saanut multa varmasti miljoonia outoja ja muutaman järkevänki kysymyksen tämän hakuprosessin aikana ja tulee varmasti saamaan vielä tuplasti lisää! Etenki Skype haastattelujen aikaan mulla riitti asiaa ja kysymyksiä, joista useimmat alkoivat vastaavasti;
"Voinko kysyä näin..?",
"Tää perhe on semmonen ja tämmönen mitä mä teen?"

Itse asiassa noiden kysymysten keksiminen oli ehkä vaikeinta ikinä! Lähes kaikissa hakemuksissa oli mielestäni kaikki oleellinen jo valmiiksi.

Nyt vähän jo helpottaa, koska perhe on tiedossa ja lentoliputkin kohta minulla, mutta tekemistä riittää tämän viimeisen kuukauden aikana tosi paljon. Kuitenkin päivä päivältä oon koko ajan lähempänä lähtöä ja kaikin puolin tämä on ehkä mun paras päätös ikinä! 

Biancaa tulee kyllä ikävä ihan ensimmäisenä! Onneksi mulla on siellä perheessä seuranani kaksi kissaa Biancaa korvaamassa. Kuvista kiitos Laura Kangasniemelle.