Tällä viikolla

Sain postissa keskiviikkona uuden kameran. Tilasin siskoni suositteleman Olympuksen OM-D E-M10 kameran ja tähän mennessä oon kyllä tykännyt tosi paljon! Vielä on kyllä käyttö aika hakusessa, mutta tosi monipuoliselta ja hyvältä vaikuttaa! Kameran mukana ei tullut kunnollista ohjekirjaa, ainoastaan käyttöönotto-opas, joten en saanut edes kuvien jakamista wlanin kautta toimimaan,  mutta pitää vielä yrittää uudestaan Jenniinan ohjeilla. Eli hyvällä tuurilla luvassa on parempien kuvien myötä myös enemmän postauksia! Jotenkin mun on vaikee saada postausta kyhättyä ilman kuvia, joten toivotaan, että opin pian tota kameraa käyttämään! 

Tää viikko on ollut aika hiljainen, eikä mitään oikein oo tapahtunut. Oon aloittanut täällä siis viulutunnit tämän kuin alussa, mutta jostai syystä mun vasen ranne on rasittunut soitosta, enkä oo tällä viikolla voinut soittaa niin paljon kuin oisin halunnut. Toivottavasti tää menis nopeasti ohi. 

Joitan kivaakin, lähetään Jenniinan kanssa käymän Torontossa lokakuussa! Oon kyllä ihan innoissaan, enkä malta oottaa meijän reissua! Jos tiedätte jotain kivaa tekemistä tai näkemistä Torontossa niin otan vinkkejä ilomielin vastaan. Huippua päästä reissuun! 

Eilen ihana siskon tyttö sai nimen ja pääsinkin vähän tunnelmiin kuvien ja videoiden välityksellä. On kyllä maailman söpöin pikkunen. Tänään taas pääsin aamupäivällä iltapalalle Konstan ja Henkin kans, me on kyllä myös ihan parhaita! 

Kuin ihanat! Tää kuva on Minneapoliksen reissulta. 

Tällä hetkellä istun puistossa ja ihailen ohikulkevia koiria. Tää puisto on yks mun lempipaikoista täällä. Tää on mukavan lähellä ja tänne on kiva tulla ihan yksinki. Lisäksi tää on iha super kaunis paikka! Aurinko laskee ja ilma alkaa viilenemään, joten pitää suunnata takaisin päin, mutta näkyillään taas! 

Ja kun viulumme soi

Oli aika kömpelö olo, kun otin tänään pitkästä aikaa viulun käteen ja yritin soittaa. Ääni kuulosti jotenki oudolta, enkä meinannu löytää oikeaa virettä, vaikka mulla onkin apuna yhenlainen viritin... Lisäksi pään ja vasemman käden yhteistyö ei ollut niin sujuvaa kuin muutama kuukausi sitten, mutta oli mukava soittaa!

Olin viimeviikolla tapaamassa mun siskon perhettä, Minneapoliksessa, Minnesodassa, maanantaista torstaihin. Kati, Joonas ja pojat oli täällä siis lomailemassa muutaman viikon. Mitään ihmeempiä ei tehty, mutta oli aivan ihana nähä!

Ensimmäinen kuukausi takanapäin!

Tää kuukausi on kyllä menny ihan tosi tosi nopeesti! Oon kyllä tykännyt olla täällä ja mikä parasta varasin maanataina lennot Minneapolikseen! Lähen kattoon siskon perhettä ens viikolla, nautin!

Oon syönyt täällä tosi paljon jätskiä, varmasti enemmän kuin koko viimekesänä yhteensä. Oon leijattanut leijaa, poiminut kirsikoita, pyräillyt, ostanut muutaman paidan ja bikinit, jotta voin lähtee rannalle, tutustunut ihaniin ihmisiin, käynyt kattomassa itsenäisyyspäivänä raketteja ja ennen kaikkea hoitanut T ja S:ää.

T ja S on kyllä niin maailman ihanimpia prinsessoja! Niin söpöjä ja kilttejä, että kyllä kelpaa. Oon tehny muuten palapelejäkin mun host vanhempien kanssa, tai oikeestaan toinen meneillään. Riittäis haastetta jopa Sädelle ja Larillekin..

i kyllä nyt luonnistu tämä kirjottaminen, mutta nautin js odotan innolla maanantaita!

Jutan kans yllättäen jätskillä, kyllä maistui, ja voitti muuten juoksulenkin!

On hyvä saavuttaa matkan päätepiste, mutta oikeastaan tärkeätä onkin matkanteko

Ensimmäinen työviikko on nyt ohi. Viikko meni ihan mukavasti, tytöt on ihania ja kilttejä ja host vanhemmat on myös tosi mukavia! Oon tavannut alueen muita aupaireja ja huomenna nään loput aupair tapaamisessa! Mennään siis melomaan ja oon kyl innoissaan, koska on luvattu tosi lämmin kelikin!

Oikeastaan kaikki on täällä ihan hyvin. Vielä ei oo pahemmin ollut ikäväkään. Paitsi tänä aamuna, ku syötin tytöille aamupalaa. Kattelin siinä samalla ulos ja näin kun naapuri ulkoilutti koiraansa takapihallaan. Mulla tuli hirveen ikävä Biancaa! Täällä on kyllä kaks ihan söpöä kissaa, mutta en vielä tiedä et pelkäänkö niitä vai en.

Tykkään mun huoneesta tosi paljon ja mun sänky on ainakin kaks kertaa mun edellisen sängyn kokonen, mihin ei kyllä paljoa vaadita. Ei siinä mä kyllä tykkään siitä mun pienestä sängystä, mutta saa nähä mahunko siinä enää nukkumaan... Muutenkin tämä talo on kotoisa ja viihtyisä.

New York City 

Oon käynyt tutustumassa lähiympäristöön tyttöjen kanssa kävellen ja lenkkipolkuihin juosten sekä paikalliseen pitseriaan autoillen. Oli muuten hyvin samankaltainen loukko, mitä paikalliset siellä kotikonnuilla, mutta pitsa oli kyllä todella hyvää!  Tää on onneksi ihan kohtuullisen kokoinen paikka, niin minäkin pysyin liikenteessä mukana punaisella lava-autolla.

Ainut asia, mikä on ollut todella hankala, on tää kauhee väsymys! Koko viikon oon mennyt nukkumaan 8-9 välillä ja nukkunut noin 11 tunnin yöunia. Kaikesta huolimatta oon tosi väsynyt viimestään kuuden aikaan iltapäivällä. Ehkä tää menee vielä ohi.

Juhannuksen kunniaksi kävin keräämässä seitsemän kukkaa tyynyn alle ja nyt oon kyllä valmis näkemään unessani tulevan prinssi rohkean.

In the training school

Elossa ollaan!

Matka meni mukavasti ja ilman suurempia ongelmia. Tosin lentokentällä hoksasin, etten ollu ottanut mukaan Sevis kuittia, mutta onneksi infopisteeltä löytyi mukava virkailija, joka tulosti sen mulle mukaan kolmin kappalein!

Turvatarkastuksista ja täälläkin päässä päästiin joutuin ilman suurempia ongelmia. Oikeastaan hämmennyin siitä, kuinka helposti me päästiin sisään. Minulta ei otettu edes toisen käden sormenjälkiä..?

Ensimmäinen kokonainen päivä täällä training schoolilla lähenee loppuaan. Päivä on ollut pitkä, mutta toisaalta aika on menny tosi nopeasti! Luultavasti aikaeron takia mua on huimannut/pyörryttänyt enemmän tai vähemmän koko päivän, mikä on tosi inhottavaa. Puoli kahden aikaa mun oli sit pakko sanoo mun opettajalle et nyt voin huonosti, ja pääsinkin sitten toimiston kautta lepäämään puoleksi tunniksi vesipullo kainalossa. Olo sitten siinä vähän koheni ja nyt on ollu melko normaali olo, mutta en kuitenkaan viittinyt sit lähtee muiden kanssa kävelemään ja viettään aikaa, vaan tulin tänne huoneeseen rötväämään.

Täällä on kyllä saanut puhua englantia ja tutustua uusiin ihmisiin ihan urakalla. Väsymys ja tää huimaus on tosin syönyt mun sosiaalisuutta, mutta täysin tuppisuuksi en kuitenkaan oo jäänyt. Vapaa-aikaa on todella niukasti ja ruokailujen välit on pitkiä, mutta tunnit on kyllä tosi vaihtelevia ja mukavia.

Mulla ei siis oo kameraa täällä mukana, koska oon myynyt oman kamerani, mutta tarkoitus olisi jossain välissä uusi ostaa. Alkuun joudutaan siis tyytymään puhelinkuviin. Itseasiassa jostain syystä en saa nyt liitettyä ainuttakaan kuvaa tähän tekstiin, joten mennään näillä!

Juhlahumua

Jostain syystä tämä kuva oli asiallisin otetuista..

 Maailman paras kummituspoju!

Syötiin mansikoita kovassa tuulessa

Viime perjantaina nautittiin virkistävästä tuulesta ja mansikoita Oonan ja Eevan kans piknikillä. Välillä aurinko pilkotti pilven raosta ja kerkesimme hyvin lähtee sateen alta. Oli hyvää seuraa ja iloinen mieli! Tytöt ootte ihania!

Ootte ihan parhautta!